Toimiston tapaamisen jälkeen käytiin "Suomi-tyttöjen" kaa kahvilla ja vaihettiin kuulumisia. Kauaa ei kertitty olla, ku kaikki riens omiin haastatteluihin kolmeksi. Myös minä ja lähinki tubella yksin kohti duunipaikkaa. Tosi hyvin selviydyin perille, pari kertaa halusin varmistaa, että oon menos oikeeseen suuntaan (kiitos ihanat ohikulkijat!). Kotiovelle selvisin ongelmitta. Niinpä. Ovelle. Jouduin taistelee avaimen kaa varmaan 15 minuuttii, ennen ku sain oven auki. Kyllä mä varmaan vielä opin.
Ja jos kukaan osas otsikosta päätellä mitään, ni mulla on pikkasen ollut ongelmia teiden ylittämisessä. Tänään about 174 kertaa meinasin jäädä auton alle. En ymmärrä miten se on nii vaikeeta muistaa se väärinpäin oleva liikenne. Ja varsinki, ku tiedostan sen, mut mun pää ei vaan toimi sen mukaan. Siihenki varmasti tottuu(, toivotaan vaan, et eläisin niin pitkään).
Huomenna on eka duunipäivä, ei oikeestaan jännitä vielä, pomo vaikutti tosi rennolta ja mukavalta. Hyvä, ni sinne on kiva mennä!
hihiiii ihanaa heidii <3 kuulostaa niin täydelliseltä aah lontoo <3
VastaaPoistaHihi kiitos :) <3
VastaaPoista